Maata peitti hiekka ja jäkälä, siellä täällä kasvoi käppyräisiä mäntyjä. Karun metsän poikki mutkitteli polku kohti vuonon rantaa, jossa tuntureilta laskevat vesi ja jäämassat huuhtoivat rantapenkereitä. Osa poluista oli kadonnut ahnaan virran kitaan, joka repi menessään täysikasvuisia puita. Nyt oli rauhallista, rannat olivat paljaina mutta kuitenkin täynnä monenlaisia aarteita, joita vesi oli sinne tuonut. Luonto ottaa ja antaa...