Auringon säteet siivilöityvät havunneulasten rakosista värjäten käpristyneen rungon kuparin hohtoiseksi. Kosketan kaiken kokenutta karheaa pintaa, lohtua hakien ja imien siitä voimaa. Kärsimyksistään huolimatta puu seisoo ylpeänä, kurotellen kohti valoa ja suoden lohtua myös minulle....Havumetsän taikaa.
keskiviikko 26. marraskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti