Kotka kaarteli järven yllä etsien liikettä jäätyneen järven pinnasta. Ainoa liikkuva hahmo oli tummahiuksinen nainen, joka reippaasti hiihti järven reunaa. Paikoitellen vesi oli päässyt pulpahtamaan jään läpi hohtaen taivaan sinisyyttä. Lumi loisti valkoisena, kimallellen kuin joukossa olisi ollut tuhansia kadoksissa olleita kristalleja. Kotkan tarkat silmät eroittivat pienen liikkeen välkkeen keskellä...saalis. Jää ja vesi.