Saippuakuplat leijailevat hiljakseen kohti taivasta ja hajoavat vähitellen yksi toisensa perään. Vain harvat ja vahvat pääsevät pidemmälle, riittää vain pienikin tuulen värähdys oikealla hetkellä ja kupla puhkeaa. Mutta aina on jossain joku joka jaksaa puhaltaa uusia kuplia vanhojen rikkimenneiden tilalle. Halu yrittää uudelleen tarttuu myös muille...
Säilön kuvat ja muistot velhon tavoin lasin ja kiven sisään, mistä ne heijastelevat turvassa, niitä ei tuulen henkäys puhalla hajalle. Siellä pysyvät kauniit maisemat, koetut ja unelmat, läheisten hymyt ja surut, lapsuuden muistot enkeleistä ja robottileikeistä. Muistojen kuplat.